Elämäntaparemontin eteneminen



Kirjoitin aiheesta ensimmäisen postauksen Häädieetti?  vajaa kolme viikkoa sitten. Silloin olin aivan innoissani aloittamassa tai lähinnä jatkamassa töitä oman terveyden eteen. Maailmankaikkeus ei kuitenkaan ollut mun kanssa samalla puolen ja tulin kipeäksi. 

Olin ensin viikon lievässä nuhassa ja meinasin jo hurrata viikonloppuna sen menneen ohi. Tauti kuitenkin jatkui ensin nielutulehduksella, joka myös helpotti parissa päivässä. Taas hurrasin, että jospa nyt olisi paranemaan päin, mutta ei silmätulehdus oli seuraava diagnoosi ja nuha tuli takaisin. Nyt olen ollut siis kipeänä yhteensä  kaksi viikkoa ja nuha ei ainakaan vielä näytä hellittävän. Silmätulehdus on alkanut tippojen ansiosta parantua. Ainiin ja yskä on alkanut tekemään tuloaan.


Jollei nyt viikonloppuna tapahdu ihmeparantumista, on vielä ensi viikkokin taukoa liikunnasta. Eli siis kolme viikkoa ilman liikuntaa! Jokainen voi rivien välistä lukea, että ei ole mennyt ihan putkeen sillä saralla. Olen laihtunut kolme kiloa ja alkuvuoden saavutukset salilla on varmaan tuhoutuneet. No ei muuta kun vaan aloittamaan alusta, kunhan ensin parantunut kunnolla. 

On todella turhauttavaa motivaation kannalta kun ensin innoissaan aloittaa jotain ja heti tulee pitkä tauko siihen sairauden takia. Mulle on käynyt oikeastaan niin joka kerta. Erilaista tällä kerralla on se, että en ole luovuttanut vallan vaan pysynyt optimistisena ja hyväksynyt, että nyt sairastellaan ja sitten myöhemmin on taas treenien vuoro.


Olen myös ylpeä edistyksestä muilla saroilla vaikka liikunta onkin ollut poissa peleistä. En ole antanut itselleni yhtään armoa syödä huonosti vaikka ollut kipeänä. Takana on jo kolme onnistunutta viikkoa ruokavalion suhteen. Ja kyllä se on mulle saavutus. 😄 Vettäkin on tullut juotua enemmän kuin tarpeeksi, joskaan se ei ole tehonnut toivomallani tavalla eli nopeuttanut paranemista. 

Yksi asia josta en ole niin ylpeä on se, että on ollut erittäin vaikea pysyä positiivisena. Tuntuu, että oon valittanut koko viikon jostakin. Tästä onkin saanut kärsiä varmaan kaikki mun läheiset.

Unta olisi voinut olla enemmän varsinkin kun on kipeänä. En kuitenkaan ole kukkunut yömyöhään, joten olen ihan tyytyväinen vaikka muutamana iltana nukkumaanmeno venähtähtäny hieman.

Kaiken kaikkiaan tuntuu, että olen oikealla polulla. Toivottavasti ensi kuussa olisi iloisempaa kerrottavaa myös liikuntapuolella. 

-Emmi-



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elenasta tulee isosisko

Muutakin kuin äiti - tarina blogin nimen takaa

Puoliso paljastaa..